Helppo tunnistustehtävä

Kun nyt innostuin tänne, niin laitetaan tämmöinen helppo tosta taannoiselta keikalta. Kenen kitararigi? Ei ole näyttänyt muuttuneen 20 vuoteen...

Biitsikausi auki!

Tossa hetki taaksepäin totesin jollekin, ettei haittais yhtään maata lämpöisessä, vaalealla hiekalla ja varvastossut jalassa. No en mä ihan tätä tarkoittanut. Käytiin toteuttamassa Radio Rockin beach partyt Ruoholahdessa beach volley-hallissa. Lämmintä oli kuin tropiikissa ja santaa joka puolella puoli metriä. Siinähän Staden ja apupoikien kanssa kaivettiin alttarin jalkoja pistolapioilla hiekkaan. Just just. Ei siinä mitään, kisat meni komiasti ja rokki soi. Jalat vaan oli seuraavana päivänä aika soirona tuon 19 tunnin hiekassa tarpomisen jäljiltä...

Vuoden viimeiset

Vuoden viimeiset vedot takana. Ou jea. Tavastialla käytiin taas Johnsonien joulukeikan merkeissä. Riikonen oli tilannut joltain kuusifarmarilta joulukuusia lavasomisteeksi ja niitähän sitten asenneltiin väellä ja voimalla. (Ei ollut Rii-kone muistanut hoitaa minkäänlaisia jalkoja kuusille, joten niitä sidottiin backlineen ja mihin nyt pystyi.) Muutoin normimeno, eli kaikki maailman vierailijat mukana; Tuplapercussiot, Petteri Sariola kitaroissa, Johanna Juhola haitarissa, Verneri Pohjola trumpassa ja Anna Abreu lauleskelemassa. Lähdöt jälleen aikas täynnä tavan 250:stä. Ei riittänyt rännit millään bändin omassa ls-9:ssä. Noh, kyllä tuo midas aika paljon paremmalta kuulostaa, yllättäen. Onneksi sain muilutettua koko ryhmän in-eareihin, niin ei tarvinut tehdä yhtä ainukaista kulmaryhmää lavetille. Sidefillitkin jäi lopulta käyttämättä. Mahti keikka, mutta hieman tiukka aikataulu, kun päivällä oli nitrot (vika kerta, jee!) kello 1600 asti ja sitten ovet 2000 ja veto 2130. Heti vedon jälkeen ripeä purku, että saadaan tavan lauantaidisko jyrähtämään käyntiin. Ei siinä ketään, sillä kädellä pelataan, mikä jaetaan. Oli kyllä todella hauska ilta. Kal pamahti paikalle hengailemaan ja fiilisteli keikan monitorilandiassa extrabeltpackin kanssa.

Vuoden viimeinen oli itätien väreissä puuhailtu Kummien joulukonsertti. Live tv-show Svenska Teaternista käsin. Bändinä Boston Promenade Big Band ja 7 solistia. Kaikki toimi mainiosti ja talon sepät oli todella avuliaita ja päteviä ukkoja. Vermeet oli varsin asialliset; d&b:n stereot ja Profile keulassa. Tuotiin oma lava+monitoripääty ja patch. Salihan on todella dead, joten stereoilla ei tarvitse taistella tilasoundia vastaan. Vedon jälkeen tunnissa kamat autossa ja perälauta kiinni. Asiaa. Tuossa talossa ei näytä lama painavan, kun kuuntelin toukokuussa alkavaan remonttiin sisältyvää laitepäivtystä; Ribbon-stereota, SD7 keulaan ja SD8 monitoripäätyyn, 40ch senkun langatonta… Kyllä kelpaa ABBA-musikaalia vedellä.

Medic! Man down!

Vähänkös väliä nuo popparit innostuspäissään putoavat lavalta. Nyt oli kyllä eka kerta, kun sama taiteilija putoaa kaksi kertaa lavalta saman keikan aikana. Kyseessä oli Johnsonien keikka DBTL:n teltassa ja sukeltajana tietenkin rumpalimme Kari "PV-mies" Saarilahti. Eka sukellus sujui ninja-alastulolla ilman vaurioita, mutta otto kaksi vaatikin jo sitten ea-henkilökuntaa tarkistelemaan pöllähtäneen popparin takaraivoa. Kypärä pakolliseksi jatkossa.

Juonnot hallussa

Juontaja Turussa Tall Ships Race Areenalla: "...20.45 esiintyy Paul Oxley Band, 22.15 esiintyy Eva Dahlgren ja kello 24.00 esiintyy Curfew!" Että näin.... Ihmetteliköhän seppä, että kumma kun jo kello 17.00 esiintyi Doors...

Liikaa aikaa ja vehkeitä

Tall Ships' Race Areenan Dimmercity. Huomaa Skyrose ja Intercom helvettiin. Näin voi käydä, kun pojilla on liikaa aikaa ja vehkeitä.

Sähköpneumatiikkaa, kaiutinelementtejä ja kadonnut hippi

Paluumatka Ruisrockista meinasikin sitten osoittautua astetta haastavammaksi. DJBB:n erittäin tiukan keikan jälkeen teknikkoryhmä ja beatbox-taiteilija Felix Zenger nousi bussiin ja nokka kohti Helsinkiä. Felix oli menossa Tavastialle keikalle vielä samana iltana. Muut popparit jäivät festaroimaan. Heti portilla kävi selväksi, että laatikossa on hätä. Ainoastaan vaihteet 1-3 popittaa. Turun keskustassa lyötiiin luukut auki ja yritettiin tarkistella laatikon sähkökaapelointia - ei apua. Tässä vaiheessa lyötiin Zenger junaan, että kerkeää keikalle. Vaihdekeppirasian juuresta löytyi lattakaapeli, jota renklaamalla saatiin ylempi sarja 4-7 päälle ja eikun kotia kohden. Perille päästiin.

Tammerfestissä käytiin Pakkahuoneella Petran kanssa lämppäämässä PMMP:tä. Kansaa oli hyvin, bueno keikka ja kaikki sujui mainiosti, mitä nyt rumputaiteilija Ketone putosi setin jälkeen lavan ja backdropin välistä 1,5m alas. Onneksi kissamaisessa valmiustilassa ollut rumpali laskeutui jaloilleen. Toinen kissamainen sankari on kuvassakin esiintyvä basisti Karjalaisen alter-ego Black Buddy...

Simerockissa vastaan tuli uusi kotimainen Fazecraft (tai Viltsun sanoin Grafenwalder) linearray. Hieman erikoinen oli sointi, mutta ei oikein kerennyt pureutumaan, kun linjachekissä bassokaapista ilmeni kaikki elementit pimentyneen. Saatiin onneksi toinen kaappi lainaksi. Keikan aikana yhtäkkiä kitarakanava vaimeni. Pientä hässäkkää. Vaihdetaan kaapelia ja muuta. Viltsu juoksuttaa uuden mikin eri elementin eteen ja sit lähtee. Oli mennyt kitarakaapistakin uudenkarhea elementti pimeäksi. On nimittäin trio hieman vajavainen ilman kitaraa. Keikan jälkeen bussi hotellille, shuttlella takas ja Viltsun kanssa saunomaan saunalaivaan ja jokeen uimaan. Asiaa.

Rovaniemeltä lähdettiin seuraavana päivänä ajelemaan kohti Kalajokea. Popparit pötkölleen ja matkaan. Saapuessamme perilään pääjohtaja huomaa kitarataiteilija Tryggin puuttuvan punkastaan. Kaikki olivat kuvitelleet Akin nukkuneen jälkimmäisen stopin ohi auvoisasti, mutta totuus oli toinen. Viltsun sanoin: "Saattaa olla käynyt niin, että ollaan mahdollisesti jätetty yksi hippi Ouluntullin Nesteelle" . Tästä lisää Haapalan blogissa. Anyway; Paikallistettiin rahaton ja puhelimeton taiteilija ja eikun taksiin ja 110km Kalajoelle. Mukavat kahvilan tytöt olivat vielä lainanneet popparille vielä 15€, että mies saa ostettua 3 olutta ja tupakkiaskin. Mahtavaa toimintaa!