perjantai 25. joulukuuta 2009

Vuoden viimeiset

Vuoden viimeiset vedot takana. Ou jea. Tavastialla käytiin taas Johnsonien joulukeikan merkeissä. Riikonen oli tilannut joltain kuusifarmarilta joulukuusia lavasomisteeksi ja niitähän sitten asenneltiin väellä ja voimalla. (Ei ollut Rii-kone muistanut hoitaa minkäänlaisia jalkoja kuusille, joten niitä sidottiin backlineen ja mihin nyt pystyi.) Muutoin normimeno, eli kaikki maailman vierailijat mukana; Tuplapercussiot, Petteri Sariola kitaroissa, Johanna Juhola haitarissa, Verneri Pohjola trumpassa ja Anna Abreu lauleskelemassa. Lähdöt jälleen aikas täynnä tavan 250:stä. Ei riittänyt rännit millään bändin omassa ls-9:ssä. Noh, kyllä tuo midas aika paljon paremmalta kuulostaa, yllättäen. Onneksi sain muilutettua koko ryhmän in-eareihin, niin ei tarvinut tehdä yhtä ainukaista kulmaryhmää lavetille. Sidefillitkin jäi lopulta käyttämättä. Mahti keikka, mutta hieman tiukka aikataulu, kun päivällä oli nitrot (vika kerta, jee!) kello 1600 asti ja sitten ovet 2000 ja veto 2130. Heti vedon jälkeen ripeä purku, että saadaan tavan lauantaidisko jyrähtämään käyntiin. Ei siinä ketään, sillä kädellä pelataan, mikä jaetaan. Oli kyllä todella hauska ilta. Kal pamahti paikalle hengailemaan ja fiilisteli keikan monitorilandiassa extrabeltpackin kanssa.

Vuoden viimeinen oli itätien väreissä puuhailtu Kummien joulukonsertti. Live tv-show Svenska Teaternista käsin. Bändinä Boston Promenade Big Band ja 7 solistia. Kaikki toimi mainiosti ja talon sepät oli todella avuliaita ja päteviä ukkoja. Vermeet oli varsin asialliset; d&b:n stereot ja Profile keulassa. Tuotiin oma lava+monitoripääty ja patch. Salihan on todella dead, joten stereoilla ei tarvitse taistella tilasoundia vastaan. Vedon jälkeen tunnissa kamat autossa ja perälauta kiinni. Asiaa. Tuossa talossa ei näytä lama painavan, kun kuuntelin toukokuussa alkavaan remonttiin sisältyvää laitepäivtystä; Ribbon-stereota, SD7 keulaan ja SD8 monitoripäätyyn, 40ch senkun langatonta… Kyllä kelpaa ABBA-musikaalia vedellä.

maanantai 3. elokuuta 2009

Medic! Man down!


Vähänkös väliä nuo popparit innostuspäissään putoavat lavalta. Nyt oli kyllä eka kerta, kun sama taiteilija putoaa kaksi kertaa lavalta saman keikan aikana. Kyseessä oli Johnsonien keikka DBTL:n teltassa ja sukeltajana tietenkin rumpalimme Kari "PV-mies" Saarilahti. Eka sukellus sujui ninja-alastulolla ilman vaurioita, mutta otto kaksi vaatikin jo sitten ea-henkilökuntaa tarkistelemaan pöllähtäneen popparin takaraivoa. Kypärä pakolliseksi jatkossa.

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Juonnot hallussa

Juontaja Turussa Tall Ships Race Areenalla: "...20.45 esiintyy Paul Oxley Band, 22.15 esiintyy Eva Dahlgren ja kello 24.00 esiintyy Curfew!" Että näin.... Ihmetteliköhän seppä, että kumma kun jo kello 17.00 esiintyi Doors...

perjantai 24. heinäkuuta 2009

Liikaa aikaa ja vehkeitä


Tall Ships' Race Areenan Dimmercity. Huomaa Skyrose ja Intercom helvettiin. Näin voi käydä, kun pojilla on liikaa aikaa ja vehkeitä.

tiistai 14. heinäkuuta 2009

Sähköpneumatiikkaa, kaiutinelementtejä ja kadonnut hippi

Paluumatka Ruisrockista meinasikin sitten osoittautua astetta haastavammaksi. DJBB:n erittäin tiukan keikan jälkeen teknikkoryhmä ja beatbox-taiteilija Felix Zenger nousi bussiin ja nokka kohti Helsinkiä. Felix oli menossa Tavastialle keikalle vielä samana iltana. Muut popparit jäivät festaroimaan. Heti portilla kävi selväksi, että laatikossa on hätä. Ainoastaan vaihteet 1-3 popittaa. Turun keskustassa lyötiiin luukut auki ja yritettiin tarkistella laatikon sähkökaapelointia - ei apua. Tässä vaiheessa lyötiin Zenger junaan, että kerkeää keikalle. Vaihdekeppirasian juuresta löytyi lattakaapeli, jota renklaamalla saatiin ylempi sarja 4-7 päälle ja eikun kotia kohden. Perille päästiin.

Tammerfestissä käytiin Pakkahuoneella Petran kanssa lämppäämässä PMMP:tä. Kansaa oli hyvin, bueno keikka ja kaikki sujui mainiosti, mitä nyt rumputaiteilija Ketone putosi setin jälkeen lavan ja backdropin välistä 1,5m alas. Onneksi kissamaisessa valmiustilassa ollut rumpali laskeutui jaloilleen. Toinen kissamainen sankari on kuvassakin esiintyvä basisti Karjalaisen alter-ego Black Buddy...

Simerockissa vastaan tuli uusi kotimainen Fazecraft (tai Viltsun sanoin Grafenwalder) linearray. Hieman erikoinen oli sointi, mutta ei oikein kerennyt pureutumaan, kun linjachekissä bassokaapista ilmeni kaikki elementit pimentyneen. Saatiin onneksi toinen kaappi lainaksi. Keikan aikana yhtäkkiä kitarakanava vaimeni. Pientä hässäkkää. Vaihdetaan kaapelia ja muuta. Viltsu juoksuttaa uuden mikin eri elementin eteen ja sit lähtee. Oli mennyt kitarakaapistakin uudenkarhea elementti pimeäksi. On nimittäin trio hieman vajavainen ilman kitaraa. Keikan jälkeen bussi hotellille, shuttlella takas ja Viltsun kanssa saunomaan saunalaivaan ja jokeen uimaan. Asiaa.

Rovaniemeltä lähdettiin seuraavana päivänä ajelemaan kohti Kalajokea. Popparit pötkölleen ja matkaan. Saapuessamme perilään pääjohtaja huomaa kitarataiteilija Tryggin puuttuvan punkastaan. Kaikki olivat kuvitelleet Akin nukkuneen jälkimmäisen stopin ohi auvoisasti, mutta totuus oli toinen. Viltsun sanoin: "Saattaa olla käynyt niin, että ollaan mahdollisesti jätetty yksi hippi Ouluntullin Nesteelle" . Tästä lisää Haapalan blogissa. Anyway; Paikallistettiin rahaton ja puhelimeton taiteilija ja eikun taksiin ja 110km Kalajoelle. Mukavat kahvilan tytöt olivat vielä lainanneet popparille vielä 15€, että mies saa ostettua 3 olutta ja tupakkiaskin. Mahtavaa toimintaa!

maanantai 22. kesäkuuta 2009

Spedeshow made in USA

Provinssin rosteriin iloksemme lyöty Manowar oli - kuten olette varmaan jo kuulleetkin - sitten sitä parasta osaamista! Sepät kävi edellisenä päivänä mittaamassa desibelit. 126dB pitää kuulemma lähteä, muuten ei vedetä. Sitten rahdattiin rekallinen subeja ja vissiin jokuset yläkerrat lisäksi lauantai-aamun asennukseen. Etukäteen orkalle oli jo tilattu 10 stäkkiä EAW850:siä monitorikäyttöön. Nämä ameriikan ihmeet olivat sitten lauantai aamusta tekemässä chekkiä ts. pitämässä bänditreenejä siihen malliin, että meidän (Johnsonien) 1200 load-in muuttui 1300 load-in:iksi. Olisivat vetäneet pidempään, mutta onneksi peli puhallettiin poikki. Sitten neuvotellaan siitä, että pitäis saada supertähtien backline pois lavalta, kun olis pari muutakin bändiä vetämässä ensin. Mitään ei saa tietenkään siirtää, mutta kyllähän niitä sitten lopulta työnneltiin verhon taakse. Ei olisi nimittäin nähnyt monitorilandiasta edes vilausta popparista. Oli sen verran kookkaat kitarastäkit edessä. Onneksi olin onnellisesti Helsingissä, kun noi alkoi huudattamaan vehkeitä....

maanantai 25. toukokuuta 2009

Ajolähtö! Kaikki pesät täynnä!

Tiistaina päräytettiin ilmoille Johnsonien Tavastia-spektaakkeli.
Vanhan tradition mukaan Tavalle haalitaan kaikki mahdolliset vierailevat taiteilijat.
Niin myös tällä kertaa. Mukana oli perusbändin lisäksi kahdet perkat, Johanna Juhola haitarissa, Felix Zenger beatboxaamassa, sekä solisteina Emma Salokoski, Janna Hurmerinta ja Anna Abreu. Inputtimäärä pysyi kohtuudessa (30), mutta monitorilähtöjä olikin sitten käytössä 20. Jep jep. Neljät stereo in-earit, viidet mono in-earit, kaksi kulmaryhmää, key- ja rumpusubit, sidefillit ja kaikulähtö. Tavastian XL250:ssähän on 18 auxia, joten sidefillit ajelin left-rightistä. Ja kun orkesterin backline on linjakamaa, niin kaikille on ajettava kaikkea. Oli chekissä hieman potikkasormet hellänä... Itse keikka sujui mainiosti. Pari tuntia vierähti ja uusia biisejäkin vedeltiin 9 kipaletta ja kansa tykkäsi. Seuraavana päivänä ulosroudatessamme SMG:n ryhmä tuli vastapalloon ovella ja naureskelivat backlinevuortamme. Nykänen katsoi läjää ja totesi "Oliks teillä oma pa mukana?"

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Bar Loose v.2.0

Uusi Loose, uudet kujeet. Annankadulle siirtyneeseen Looseen on myös rakennettu live-klubi alakertaan. Kansaa ei kovin paljoa (olikohan 90h.) sinne saa ottaa, johtuen poistumisteiden vähyydestä, mutta siellä on jo useampia levynjulkkareita yms. rientoja järjestelty. Rumputaiteilija Risto Rikalan ylläri-30v-synttärit menevät tuohon yms. osastoon. Hauskat oli bileet. Esiintymässä eturivin taiteilijat ja takarivin soittajat (mm. SPK, eli Suomen Paskin Komppi).
Noniin asiaan, asiaan. Elikkäs tekniikasta pari värssyä. Keulassa LS9-16. DBX:n graafiset masteriin ja 4:lle kulmaryhmälle. PA:na paikassa killuu Ohm-yläkerrat. Subit ja kulmat samaa merkkiä. Päätteet oli jotain mystisiä 1 unitin vermeitä joista 1 subikanava oli protectilla pysyvästi. Lupasivat asentaneen firman pojat korjata asian välittömästi. Talon kauko löytyy ja perus-mikkiarsenaali (en katsonut tarkemmin, kun oli omat mukana), ständit ja piuhat. Lavan seinät (ja olikohan kattokin?) on vuorattu akustolevyllä. Ei paha - ainakaan tommoisella iisimmällä volumella tuuppaavalla rykmentillä.
Sähköä lavalla on 16A kolmivaihe äänelle (1 vaihe vapaana) + backlineshukorasiat takaseinässä. Valolle on 16A voima talon kilkkeiden lisäksi. Parreja oli edessä ja takana ja Behringerin valopöytä, josta ei meinattu saada lamppuja popittamaan ihan hetkessä (no mitäs minä noista lampuista muutenkaan ymmärrän...)
Roudaus joko kierreportaita tai autotallista (iisi reitti, mutta ajoneuvon korkeus max. 220cm). Voi tietysti ottaa kamppeet ajoramppia alas autotalliin ja työntää siitä sisään.
En kerennyt pääte yms säätöjen ansiosta virittelemään stereoita, kuin parin minuuttia, joten ei osaa kyllä sanoa stereoista viel mitään. Kyllä se viritystä hieman vaatii anywho. Katellaan ens kerralla. Muutoinhan Loose on baarina numero uno ja henkilökuntakin kun on rokkareita itsekin, niin homma toimii! Reseptii!

lauantai 14. helmikuuta 2009

Kasvaneet kitarat


Lähtiessämme lomalle tuossa pari viikkoa sitten, sattui kitarataiteilija T. Wäinölä samalle lennolle. Miehellä oli tietenkin mukana akustinen kitara (eihän sitä soittaja voi viikkoa lomailla ilman kitaraa). Check-innissä olivat normimeiningillä antaneet kitaran mukaan käsimatkatavaroihin, mutta portilla nousikin virkailijan lapa pystyyn. Finnairin uuden ohjeistuksen mukaan kitarakotelot ovat kasvaneet (!?!) niin suuriksi, että niille täytyy varata=ostaa oma penkki (kuten selloille. Apot perskules!) Mamma antoi lopulta armoa ja päästi Tintin kärkkymään ekana sisään koneeseen, että jos lentoemot antaa ottaa sisään, niin ok. Ei koneen henkilökunta kysellyt mitään ja kotelo hattuhyllylle. Kannattanee kuitenkin jatkossa jättää pehmeät pussit kotiin lentoreissuilla.

EcoRigging

Thaimaansepällä on luonnonmukaisemmat ripustusmetodit!