Ajolähtö! Kaikki pesät täynnä!

Tiistaina päräytettiin ilmoille Johnsonien Tavastia-spektaakkeli.
Vanhan tradition mukaan Tavalle haalitaan kaikki mahdolliset vierailevat taiteilijat.
Niin myös tällä kertaa. Mukana oli perusbändin lisäksi kahdet perkat, Johanna Juhola haitarissa, Felix Zenger beatboxaamassa, sekä solisteina Emma Salokoski, Janna Hurmerinta ja Anna Abreu. Inputtimäärä pysyi kohtuudessa (30), mutta monitorilähtöjä olikin sitten käytössä 20. Jep jep. Neljät stereo in-earit, viidet mono in-earit, kaksi kulmaryhmää, key- ja rumpusubit, sidefillit ja kaikulähtö. Tavastian XL250:ssähän on 18 auxia, joten sidefillit ajelin left-rightistä. Ja kun orkesterin backline on linjakamaa, niin kaikille on ajettava kaikkea. Oli chekissä hieman potikkasormet hellänä... Itse keikka sujui mainiosti. Pari tuntia vierähti ja uusia biisejäkin vedeltiin 9 kipaletta ja kansa tykkäsi. Seuraavana päivänä ulosroudatessamme SMG:n ryhmä tuli vastapalloon ovella ja naureskelivat backlinevuortamme. Nykänen katsoi läjää ja totesi "Oliks teillä oma pa mukana?"

Bar Loose v.2.0

Uusi Loose, uudet kujeet. Annankadulle siirtyneeseen Looseen on myös rakennettu live-klubi alakertaan. Kansaa ei kovin paljoa (olikohan 90h.) sinne saa ottaa, johtuen poistumisteiden vähyydestä, mutta siellä on jo useampia levynjulkkareita yms. rientoja järjestelty. Rumputaiteilija Risto Rikalan ylläri-30v-synttärit menevät tuohon yms. osastoon. Hauskat oli bileet. Esiintymässä eturivin taiteilijat ja takarivin soittajat (mm. SPK, eli Suomen Paskin Komppi).
Noniin asiaan, asiaan. Elikkäs tekniikasta pari värssyä. Keulassa LS9-16. DBX:n graafiset masteriin ja 4:lle kulmaryhmälle. PA:na paikassa killuu Ohm-yläkerrat. Subit ja kulmat samaa merkkiä. Päätteet oli jotain mystisiä 1 unitin vermeitä joista 1 subikanava oli protectilla pysyvästi. Lupasivat asentaneen firman pojat korjata asian välittömästi. Talon kauko löytyy ja perus-mikkiarsenaali (en katsonut tarkemmin, kun oli omat mukana), ständit ja piuhat. Lavan seinät (ja olikohan kattokin?) on vuorattu akustolevyllä. Ei paha - ainakaan tommoisella iisimmällä volumella tuuppaavalla rykmentillä.
Sähköä lavalla on 16A kolmivaihe äänelle (1 vaihe vapaana) + backlineshukorasiat takaseinässä. Valolle on 16A voima talon kilkkeiden lisäksi. Parreja oli edessä ja takana ja Behringerin valopöytä, josta ei meinattu saada lamppuja popittamaan ihan hetkessä (no mitäs minä noista lampuista muutenkaan ymmärrän...)
Roudaus joko kierreportaita tai autotallista (iisi reitti, mutta ajoneuvon korkeus max. 220cm). Voi tietysti ottaa kamppeet ajoramppia alas autotalliin ja työntää siitä sisään.
En kerennyt pääte yms säätöjen ansiosta virittelemään stereoita, kuin parin minuuttia, joten ei osaa kyllä sanoa stereoista viel mitään. Kyllä se viritystä hieman vaatii anywho. Katellaan ens kerralla. Muutoinhan Loose on baarina numero uno ja henkilökuntakin kun on rokkareita itsekin, niin homma toimii! Reseptii!

Kasvaneet kitarat

Lähtiessämme lomalle tuossa pari viikkoa sitten, sattui kitarataiteilija T. Wäinölä samalle lennolle. Miehellä oli tietenkin mukana akustinen kitara (eihän sitä soittaja voi viikkoa lomailla ilman kitaraa). Check-innissä olivat normimeiningillä antaneet kitaran mukaan käsimatkatavaroihin, mutta portilla nousikin virkailijan lapa pystyyn. Finnairin uuden ohjeistuksen mukaan kitarakotelot ovat kasvaneet (!?!) niin suuriksi, että niille täytyy varata=ostaa oma penkki (kuten selloille. Apot perskules!) Mamma antoi lopulta armoa ja päästi Tintin kärkkymään ekana sisään koneeseen, että jos lentoemot antaa ottaa sisään, niin ok. Ei koneen henkilökunta kysellyt mitään ja kotelo hattuhyllylle. Kannattanee kuitenkin jatkossa jättää pehmeät pussit kotiin lentoreissuilla.

EcoRigging

Thaimaansepällä on luonnonmukaisemmat ripustusmetodit!

Vanhaa (rumpu)liittoa

Viime viikolla Finlandia-talossa käväisi esiintymässä Joe Sample Trio solistinaan Randy Crawford. Olipas musiikkia isolla M:llä. Mahtavaa toimintaa. 1 oma seppä mukana. Miehen tontti oli monitoripääty ja rumputeknikointi. Mulle jäi keulapesti. Input-lista oli kokonaiset 9 kanavaa. Rummut tyylillä neljään kanavaan: Bassari, overi, konkka 1/2m etutomien eteen ja konkka 1/2m lattiatomien eteen. Perään kontra, kaksi flyygelikanavaa, laulu ja spiikkimikki. (Monitoriseppä lisäsi tosin snaremikin itselleen, mutta etupäässä en sitä edes käyttänyt.) Kyllä se vanha sanonta, että soundi on näpeistä kiinni, pitää kyllä kutinsa. Bändin seppä viritteli pari tuntia rumpusettiä ja kun herra Steve Gadd istahti jakkaralle, niin ei kyllä ollut paljoa lisättävää. Bändin kiertuemanageri/studioäänittäjä kertoi tehneensä empiiristä tutkimusta flyygelimikkien osalta ja päätyneensä Audix SCX-25 -pyydyksiin. Tuo hassun näköinen isokalvoinen konkkapari hoiti kyllä homman erittäin mallikkaasti. Kyllähän sitä hieman sai ruuvailla, mutta XL4:n korjaimistahan ei ihan äkkiä vääntö lopu. Ja sitten kun vielä saatiin solisti lavalle, niin appajee! Ristus, mikä soundi oli rouvalla! Eteen talon KSM9-langaton ja Distressor inserttiin. Siinä. Olkaa hyvä.
Kyllä veteli bändikin niin komiasti, että kelpasi. Keikan jälkeen Nykäsen Anssi tuli toteamaan: "Jumalauta. Jätkä miksas Gädiä. Ei varmaan tarttenu sille sanoa, että voitko nyt jumalauta vetää vähän hiljempaa!"

Kellareista areenoille

Erikoiskeikkojen kategoriaan menee nämäkin. Huvikumpu-yhtyeen kanssa sunnuntai-matinea Semifinalissa. Kovasti orkesteri kuulosti PMMP -nimiseltä bändiltä, joskin vahvistettuna Jaakko Murroksella kitarassa ja Jiri Kurosella koskettimissa ja haitarissa. Joutui hieman editoimaan input-listaa, että saatiin kaikki mahtumaan semin Veniceen. Tomppakin veteli talon valoilla. Taisi sillä olla strobo ja hazer olla mukana. Hauskaa oli ja kansa tykkäsi kovasti. Mukavaahan Semissä on aina vedellä. Talon Nexon settihän on ihan oiva tuohon mökkiin.
Seuraavana päivänä samaisen bändin kanssa sirkustelttaan Hakaniemen kentälle. Siellä Rööninki keulilla ja meikämandoliino pääsi siistiin sisätyöhön mobileen miksuuttamaan radiolähetystä ja webcastia. Kyllä nuo Lavon etuasteet vaan kuulostaa hiton hyvältä. Tuli taas huomattua, kuinka ystävämme lähetyskompressio editoi lopputulosta (ja YLE:n puristushan on kevyttä hommaa verrattuna kaupallisiin radioihin joissa pannaan tavara todella pakettiin...)

Pitkää päätyyn

Käväistiin vanhassa jäähallissa raapaisemassa eka Don Johnson Big Band keikka pitkästä aikaa. WWF:n energiansäästöbileissä muina bändeinä oli Apocalyptica ja The Sounds. Tommoiseen keikkailuun voisi helposti tottua. EW:n tuotanto ja Jay oli laittanut EAW760 setin soimaan nätisti ja PM5D:n keulille. Filekin oli valmiiksi tiskissä. Heleppoa elämää. Oikein oli bäkkäritkin nätitetty kankailla ja tilavalaisulla. Ameriikkaa. Anssilla monitoripäädyssä aikamoisia pirinäongelmia, mutta maaliin päästiin. Riikonen valotiskiltä tuskaili yleisössä pyöriviä 1,5m halkaisijaltaan olevia ilmapalloja, joita päätyi myös lavalle liikkuvien eteen. Noh, pudottihan noi pallot pari kertaa ambienssimikitkin lavalta.